Liljan Pellava "Pellava"

Rekisterinumero: VH17-018-1395.
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.
Tämä on virtuaalihevonen!
Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, tamma.
Syntynyt, ikä: 17.07.2017, 8-vuotias.
Säkäkorkeus, väri: 150cm, tummanpunarautias.
Kasvattaja: Ratsutalli Lilja, Viveka.
Omistaja: Jänkälän Tila.(VRL-13855)
Käyttötarkoitus: Yleispainotteinen.
Koulutustaso: HeA - Re100cm.

Sukutaulu

i. Huvitutin Erikoinen, rt 157cm. ii. Eksyjä BAM
iii. Eri-Vesseli
iie. Keijulaakson Louhi
ie. Huvitutin Hengetär
iei. Hölyn Pöly
iee. Primadonna
e. Mixedin Neilikka, rt 148cm. ei. Napenteri
eii. Tjefred
eie. Yönaaraaja
ee. Ruudin Kiiltokuva
eei. Heijaus
eee. Tarun Hohtoinen


Päiväkirja

15.04.2018 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut siinau

Kun olin kerrankin saanut ajoissa tehtyä tallihommat, ja ei ollut ratsastustunteja tai mitään muutakaan ohjelmaa tiedossa, niin päätin lähteä Pellavan kanssa maastoilemaan pitkästä aikaa. Tamma oli kantavana hienosta kenttäpainotteisesta orista ja olin todella innoissani tulevasta varsasta. Haaveilin mielessäni tulevasta varsasta, kuinka sen kanssa tullaan kokeilemaan kenttäratsastusta sekä matkaratsastusta ainakin. Pellava itsessään oli oikea monitoimihevonen, ja sen kanssa oltiinkin kilpailtu hieman joka lajissa. Pellava paistatteli kevät auringossa tyytyväisenä, tarhakavereidensa kanssa jotka näyttivät yhtä uupuneilta kun tammakin. Pellavan ei millään olisi tehnyt mieli lähteä mukaani, mutta kuitenkin seurasi minua korvat lerpallaan talliin. Tallissa tamma hieman virkosi, ja rupesi heti käytävälle päästyään sikailemaan minkä kerkisi. Sain huutaa naamapunaisena sille kun se kuopsutti tallin käytävää raivokkaasti, jonka jälkeen se sitten rupesi nakkelemaan niskojaan ärsyttävästi. Satuloiminenkaan ei tänään tuntunut onnistuvan mitenkään päin, mutta sain kuin sainkin satulan sen selkään mutta mahavyö täytyisi kiristää kunnolla vasta ennen selkään nousua.

Talutin Pellavan ulos tallista, ja kiipesin tamman jo hyvin pyöristyneeseen selkään. Se seisoi onneksi rauhallisesti paikoillaan sillä aikaa kun kiristin sen mahavyön. Kehotin Pellavan liikkeelle, ja tamma lähtikin kiltisti kävelemään eteenpäin kohti maastopolkua, joka tallimme pihapiiristä lähtee suoraan läheiseen metsikköön. Oli kaunis keväinen päivä, linnut lauloivat ja jossakin kuului vaimeasti metsämiesten koneiden jyrinä. Onneksi Pellava on sen verran maastovarma, että sitä ei hätkähdyttäisi yhtään vaikka eteen tipahtaisi asteroidi. Kävelimme alkuun muutaman kilometrin, jonka jälkeen huomasin tamman hieman kyselevän, että voisimmeko ottaa hieman enemmän vauhtia. Seuraava pitkä suora mikä tuli lenkkimme varrella, maiskautin vain kerran ja tamma tempaisi itsensä vauhdikkaaseen raviin. Sain jarrutella Pellavaa jonkin verran, sillä se meinasi ihan totaalisesti ryöstää laukalle innostuessaan. Kun sain sen takaisin hallintaani täysin, ja olin varma että se kuuntelee minua, annoin sen nostaa laukan. Tamma pärskähteli tyytyväisenä, laukatessaan riemuissaan eteenpäin peltotietä pitkin. Hetken päästä kuitenkin hiljensimme takaisin raviin ja siitä vielä käyntiin, kotiin ei olisi matkaa enää montaa kilometriä ja ajattelin että parempi kävellä loppumatka kuitenkin. Maastolenkki Pellavan kanssa oli todella virkistävä, ja tallille päästyämme hoidin tamman hyvin ja heitin sille vielä loimen selkään, oli sen verran hikeentynyt lenkin jäljiltä. Vein tamman takaisin tarhaan, ja seuraavaksi suuntaisin Hirran kanssa maastoon ajaen...

Jankalan Tila